Omistitpa sitten akustisen kitaran tai sähkökitaran, on sen virittäminen välttämätön tehtävä. Keräsin alle tärkeimmät tiedot kitaran viritystä koskien.
Kitaran mallista riippumatta se tulee virittää ennen jokaista soittokertaa. Kitara on puusoitin ja sen vire elää vaikka sitä ei soittaisi lainkaan. Tämä johtuu siitä, että kitaran vireeseen vaikuttaa mm. kosteus, lämpötila ja se jos kitaraa vaikkapa kuljettaa paikasta toiseen. Erityisesti Suomen vaihtelevissa lämpötiloissa kitaran virettä voi joutua ylläpitämään tiheämmin.
Kitara kannattaa myös virittää joka kerta juuri ennen soittoa, jotta korva tottuu kitaran vireiseen ääneen alusta alkaen.
Sisällysluettelo:
Alla on lueteltuna lyhyesti akustisen tai sähkökitaran virittämisen vaiheet. Jos haluat lukea virittämisestä ja viritysmittarin käytöstä laajemmin, lue tekstiäni eteenpäin.
Kitaran viritys lyhyesti ja ytimekkäästi:
Aseta kitara syliisi normaliin soittoasentoon.
Kiinnitä viritysmittari kitarapiuhalla kitaraan, klipsimallinen viritin kitaran lapaan tai tuo puhelimen viritinsovellus lähelle kitaraa.
Aseta plektrakäsi/näppäilykäsi paksuimmalle kielelle soittovalmiuteen.
Aseta otelautakäsi paksuimpaa kieltä vastaavalle viritysnupille valmiiksi.
Ala näppäilemään paksuinta kieltä kevyesti mutta tiheään ja seuraa samalla viritysmittaria. Älä anna kielen sammua tai soida liian kauan ilman näppäilyä.
Kiristä tai löysää kieltä, kunnes virittimen osoitin näyttää keskelle ja kieli on vireessä.
Tärkeä huomio: kitaran kielet kiristetään aina vireeseen. Jos kieli on ylävireinen, löysää se hieman alavireiseksi ja kiristä sen jälkeen oikeaan vireeseen. Näin kitara pitää vireen paremmin soitettaessa.
Millä kitara viritetään?
Sähkökitaran ja akustisen kitaran virittäminen tehdään yleensä aina viritysmittarilla. Viritysmittareista on olemassa paljon erilaisia malleja ja versioita. Jotkin virittimet sisältävät myös metronomin, jolla voidaan harjoitella soittamaan tarkasti tahdissa. Toisiin kitaran viritysmittareihin saa kitarapiuhan yhdistettyä.
Viritysmittareista näppärin on luultavasti klipsimallinen viritin, joka kiinnitetään kitaran lapaan. Klipsiviritin on paitsi edullinen (noin 15€), myös helppo kantaa mukana ja nopea käyttää. Klipsiviritin sopii hyvin sähkökitaran ja akustisen kitaran viritykseen.
Eri viritystapoja on lueteltuna alla:
Klipsiviritin / perinteinen viritin
Klipsiviritin poimii kielen värähtelyn kitaran rungon kautta. Klipsiviritin ei siis kuuntele kitaran akustista sointia ilman välityksellä. Tämän etuna on, että klipsiviritin ei häiriinny ulkopuolisista äänistä vaikka joutuisit virittämään kitaran meluisassakin ympäristössä. Lisäksi klipsiviritin ei myöskään vaadi (eikä siihen pysty) yhdistämään kitarapiuhaa.
Halvimmat klipsivirittimet osaavat virittää kitaran pelkästään standardivireeseen. Tällainen on esimerkiksi Bossin TU-02 ja 05 viritysmittarit, sekä Axesmith Clip Tuner ja Fenderin FT-1.
Halvoilla perusmittareilla pärjää aivan hyvin, jos olet aloittelija ja haluat vain saada kitaran tai basson perusvireeseen.
Kitaran viritysmittareita saa myös perinteisempinä "pöytämallin" versioina, jotka kuuntelevat suoraan kitaran akustista ääntä. Kitara on usein myös mahdollista yhdistää niihin kitarapiuhalla. Tällainen on esimerkiksi Korgin CA-50 tai TM-60. Tm-60 sisältää myös metronomin.
Kromaattinen viritin
Jotkin virittimet ovat niin sanottuja kromaattisia virittimiä ja niissä ei ole alennusmahdollisuutta tai erillistä asetusta eri soittimille. Kromaattinen viritin pystyykin näyttämään kaikki länsimaisen musiikin kaksitoista säveltä ja ei siitä syystä tarvitse erillisiä asetuksia. Tämän vuoksi se pystyy myös virittämään minkä tahansa soittimen.
Kromaattisella virittimellä on myös mahdollista virittää kitara erityisvireisiin, joihin perinteisemmillä virittimillä ei ole mahdollisuutta.
Kromaattisia virittimiä ovat esimerkiksi Korgin CA-50 ja TM-60 viritysmittarit, sekä Bossin TU-10 ja Korgin Pitchclip 2 klipsivirittimet.
Kitaranviritys-sovellus älypuhelimeen
Nykyään on myös saatavilla viritysmittareita sovelluksena älypuhelimeen. Sovelluksia todella on paljon erilaisia – maksullisia ja ilmaisia – ja ne ovat suurin osa melko hyviä. Näppärää sovelluksessa on myös se, että viritin on aina mukana.
Älypuhelimen viritinsovellukseen ei pysty yhdistämään kitarapiuhaa. Sovellus siis kuuntelee kitaran akustista sointia puhelimen oman mikrofonin välityksellä.
Ainoa haittapuoli on, että viritinsovellus ei välttämättä kuule kitaraa hyvin meluisassa ympäristössä. Joskus virittimellä voi myös olla hankaluuksia kuulla kitaran matalia kieliä, erityisesti kun sähkökitaran viritys tehdään ilman vahvistinta. Akustisen kitaran viritys onnistuu puhelinsovelluksella hieman varmemmin.
Vaikka hommaisit erillisen virittimen kitaralle, on sovellus hyvä lisä niihin tilanteisiin, jolloin viritin on unohtunut matkasta tai ei ole muuten hollilla.
Viritinsovelluksia löytyy sovelluskaupasta hakusanoilla "guitar tuner".
Muut viritystavat
Kitara on lisäksi mahdollista virittää myös viritysäänen avulla käyttämällä esimerkiksi pianon tai muun kosketinsoittimen ääniä referenssinä. Viritysäänen saa myös ääniraudan avulla. Äänirauta antaa 440 hertsin a-sävelen.
Kitaran kielet voidaan virittää myös keskenään vireeseen huiluäänillä tai painamalla tietystä kohtaa kaulaa ääni ja vertaamalla sitä toiseen kieleen. Tällä menetelmällä kielet ovat vain keskenään vireessä (suhteellinen vire), jolloin koko kitaran vire suhteessa muihin soittajiin tai soittimiin ei välttämättä ole sama.
Siispä ainakin aluksi kannattaakin käyttää virittäessä aina viritysmittaria.
Minkä ikäisenä kannattaisi aloittaa soittotunnit? Lue lisää täältä!
Viritysmittarin toiminta
Viritysmittari näyttää kulloinkin soivan kielen nimen tai sillä hetkellä soivan sävelen. Suurin osa mittareista pystyy näyttämään vain yhden äänen kerrallaan. Kannattaa siis virittäessä varmistaa, että useampi kieli ei soi yhtäaikaa.
Välihuomio: Jos haluat välttämättä virittimen, joka pystyy näyttämään monta kieltä kerrallaan, löytyy siihen ratkaisu TC Electronicin Polytune -viritinsarjasta.
Viritysmittari näyttää soitettavan kielen vireen yleensä viisarilla/osoittimella tai muunlaisella grafiikalla joka liikkuu vasemmalta oikealle tai ylös ja alas. Jos osoitin on keskellä, on kieli vireessä. Mikäli osoitin on keskikohdan alapuolella tai vasemmalla, on kieli alavireinen. Oikealla puolella tai yläpuolella kieli on ylävireinen.
Jos virität esimerkiksi toiseksi paksuinta kieltä (A), näytöllä tulisi näkyä a-sävel. Osoitin näyttää kuinka lähellä säveltä vire soittohetkellä on. Mikäli näet jonkin muun sävelen (kirjaimen), on kieli melkoisesti epävireessä.
Jos taas näet a-sävelen vieressä ylennysmerkin (#) on kieli a- ja b-sävelten välissä (ylennetty a). Löysää kieltä kunnes ylennysmerkki katoaa.
Musiikissa on sävelet (aakkoset) a, b, c, d, e, f ja g. Jos siis näet näytöllä a-kieltä virittäessäsi esimerkiksi b-sävelen, on kieli ylävireinen ja lähempänä b-säveltä kuin a:ta. Kieltä pitää silloin löysätä, kunnes näytöllä näkyy taas a-sävel.
Viritysmoodit
Varmista virittäessäsi, että viritin on asetettu kitaran viritykseen sopivaan tilaan. Perusvirittimissä näytöllä pitäisi silloin näkyä sävelen vieressä pienempi g-kirjain. G tarkoittaa sanaa guitar.
Virittimellä voi myös luultavasti virittää muitakin soittimia, kuten ukulelea (U), bassoa (B), viulua (V) ja ehkäpä selloa (C). Jos viritin on väärässä tilassa, ei se välttämättä pysty havaitsemaan kitaran kieliä kunnolla.
Kromaattisessa virittimessä ei tarvitse valita moodia erikseen.
Referenssivire 440hz
Virittimen referenssivire pitää olla aina asetettuna 440 hertsiin. 440 on yleisin käytetty vire ja varmistat näin, että voit sujuvasti musisoida muiden soittajien kanssa tai jammailla levytettyjen kappaleiden tahtiin oikeassa vireessä.
Kaikissa mittareissa ei ole mahdollisuutta säätää referenssivirettä erikseen. Mikäli kitaran virittimessäsi ei ole tätä vaihtoehtoa, on se aina asetettuna 440 hertsiin, eikä sinun tarvitse huolehtia asiasta.
Muita referenssivireitä, kuten 442 hertsiä tarvitaan kun soitetaan esimerkiksi puhallinsoittajien kanssa. 442 virettä käytetään muun muassa big bandissa soitettaessa.
Alennettu vire (b)
Monet kitaran virittimet on mahdollista asettaa puoli sävelaskelta kerrallaan alavireeseen. Tällöin näytössä näkyy alennusmerkki, joka muistuttaa hiukan pientä b:tä. Alennusmerkin ollessa aktivoituna näytöllä näkyvät sävelet soivat todellisuudessa puoli sävelaskelta alempana.
Saatat tarvia matalampaa virettä jos soitat esimerkiksi heviä, jossa kitarat ovat usein viritetty huomattavaan alavireeseen. Jos taas haluat soittaa vaikkapa Guns 'n' Rosesin musiikkia levyjen tahtiin, joudut virittämään kitarasi alemmas. Slash nimittäin soittaa aina puoli sävelaskelta alaspäin viritetyllä kitaralla.
Normaali-, eli standardivireistä musiikkia soittaessasi varmista, että virittimen näytössä ei ole näkyvillä alennusmerkkejä.
Ensimmäisen kitaran hankinnasta voit lukea täältä!
Miten kitara viritetään?
Kitaran viritys tehdään asettamalla kitara ensin soittoasentoon. Kitaraa ei kannata virittää muissa asennoissa.
Kiinnitä klipsiviritin kitaran lapaan näyttö itseesi päin. Perinteisemmän virittimen voit yhdistää kitarapiuhalla suoraan kitaraan. Jos kitaran viritys tehdään viritinsovelluksella, tuo puhelin riittävän lähelle kitaraa. Viritinsovellus kuulee sähkökitaran parhaiten, jos soitat kitaraa kitaravahvistimen kautta.
Kun viritysmittari on valmiina, aseta plektrakäsi sille kielelle, jota aiot virittää. Viritys aloitetaan usein paksuimmasta e-kielestä. Aseta samalla otelautakäsi vastaavan kielen viritysnupille valmiiksi. Katso tarkasti, että väännät oikean kielen nupista.
Kitaran kielten nimet ovat paksuimmasta ohuimpaan: E - A - D - G - B - e
Aloita kielen soittaminen joko sormella tai plektralla. Kieltä kannattaa soittaa kevyesti ja tiheään, jotta viritysmittari pystyy mitaamaan kielen vireen tarkasti. Kieltä voi soittaa jopa yksi tai kaksi kertaa sekunnissa. Älä räpsäytä kieltä voimakkaasti, koska se voi mennä hetkellisesti epävireeseen ja hämätä viritysmittaria.
Kiristä tai löysää sitten viritysnuppia hitaasti sen mukaan, näyttääkö mittari kielen olevan ylä- tai alavireinen.
Mikäli viritysnupit ovat soittoasennossa kitaran lavan yläpuolella (kuten usein sähkökitaroissa), kieltä kiristetään kääntämällä viritysnuppia itsestä pois päin ja löysätään toiseen suuntaan. Alapuolella olevia viritysnuppeja käännetään taas vastakkaiseen suuntaan.
Kiristäessä kitaran kieltä vire, eli kuultava äänenkorkeus nousee ja löysätessä laskee.
Tärkeä huomio: Kitaran kielet kiristetään aina vireeseen. Tämä tarkoittaa sitä, että jos kieli on vähänkin ylävireinen, löysää se hieman alavireiseksi ja kiristä sitten uudelleen vireeseen. Näin kitara pitää vireen parhaiten kun alat soittamaan.
Kun olet saanut yhden kielen vireeseen, siirry seuraavaan ja toista prosessi.
Jos kitara on alkujaan todella epävireinen, voit joutua käymään kielet läpi muutaman kerran ennen kuin kitara asettuu oikeaan vireeseen.
Kiitos lukemisesta! Jätä tykkäys ja kommentoi artikkelia alempana! :)
Kuvat ja grafiikka: Tuukka Nygård | Kitarastudio
Comments